Ennen kun lähdimme Ruskilan koskelle, tutustuimme kameroihin ja mikrofooneihin. Harjoittelimme kameroiden ja videokameroiden käyttöä.
Jakauduimme ryhmiin ja otimme kuvia joissa harjoiteltiin kuvakokoja. Kuvakoot olivat: lähikuva, puolikuva ja kokokuva.
Opimme että kuvattava ei saa olla keskellä kuvaa, ja aurinko ei saanut olla kuvattavan takana, koska silloin henkilö näyttäisi mustalta. Pään yläpuolelle ei saa jättää liikaa ylimääräistä tilaa. Kun otat lähikuvia, niin olisi suotavaa käyttää telinettä, ettei kuva tärähdä.
Käytimme järjestelmäkameroita, pokkareita, videokameroita ja actionkameraa. Harjoittelimme myös äänittämistä ja haastattelemista.
Haastatteluissa kannattaa käyttää kysymyksiä: mitä, missä, milloin, mikä ja kuka. Kysymysten piti olla helposti ymmärrettäviä.
Kun osasimme käyttää kaikkia laitteita, olimme syöneet, ja kun tavarat oli pakattu. Pystyimme aloittamaan matkamme kohti Ruskilan koskea.
Koskelle menimme kävellen. Onneksi ilma oli täydellinen retkelle ja vesi matalalla niin pääsimme kosken luokse.
Kari Ylikoski kertoi meille Ruskilan kosken historiasta. Kosken luona osa kalasti ja kalasaalis oli seitsemän ahventa ja yksi särki, mutta päästimme ne kaikki takaisin veteen. Näimme myös paljon lohen poikasia. Osa otti kameroilla ja videokameroilla hienoja luontokuvia ja videoita. Jotkut olivat ottaneet eväitä mukaan ja he söivät niitä, ennen kuin lähdimme
Jakauduimme kolmeen eri ryhmään yhdessä ryhmässä poistettiin ylimääräisiä valokuvia ja laitettiin niihin kuvatekstit. Toisessa ryhmässä tehtiin dokumentin traileria.
Kolmannessa ryhmässä haastateltiin Eino Laaksosta. Hän kertoi Ruskilan koskesta pelottavia ja hauskoja tarinoita, joita oli lapsuudessaan kokenut koskella. Eino Laaksonen esitteli itsensä ja kertoi olleensa koskella yötä. Myös kettuja ja susia on liikkunut koskella. Kuulemma koski on hyvä kalapaikka, josta saa paljon kalaa. Eino kertoi saaneensa suuren kalan koskelta.
Kirjoittanut: Mia Palomäki, Siiri Tuominen, Annika Kuivala ja Helmi Koskela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti