Näin se Kokemäenjoki virtasi

Ympäristö eläväksi kuvaksi projektina on päättynyt nyt 31.5.2014, mutta hanke elää.

KOKEMÄENJOKI VIRTAA lyhytelokuvan ensi-iltaa 28.5. Kokemäen Seuratalolla kunnioitti 54 katsojaa ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Aluksi vähän kerrottiin numerotietoa, mitä projekti piti sisällään.

• 187 koululaista oli mukana 
• 8 koulua ja 1 muu ryhmä teki elokuvan
• 21 koulupäivänä oltiin tekemässä elokuvaa kouluissa
• 13 videodemoa ja episodia syntyi sivutuotteena + se ISO juttu 
• 19 blogia kirjoitettiin projektin etenemisestä
• noin 2000 käsittelelmätöntä valokuvaa odottaa käsittelijäänsä
• 13 asiantuntijaa oli mukana

Itse elokuva KOKEMÄENJOKI VIRTAA on 33 minuutin koostedokumentti, mitä projektin aikana oikein tapahtui. Dokumentti koostuu osin episodeista, joita YouTubessa on  jo nähtävillä, mutta myös ennen näkemäntöntä materiaalia on paljon. 

Projektia tuodaan esille SuomiAreenalla Satakunnan ympäristökasvatusverkoston toimesta.

Elokuva lähtee syksyllä esityskiertueelle ja sitä on tilattavissa omakustannehintaan erilaisiin tilaisuuksiin. Ainakin Enäjärven koululla dokkari esitetään vanhempainillassa 2.9.

Ainakin Blue Sea Film Festivaaleilla elokuussa dokumenttia esitellään varmasti.

Osa episodeista lähetetään eri luontoaiheisiin lasten ja nuorten elokuvakilpailuihin.

Syyskuun alussa Satakunnassa on ympäristökasvatuksen teemaviikko ja tuolloin on tarkoitus tuoda esille projektia uudessa valossa. Dokumentti julkaistaan DVD:lle ja jaetaan ainakin tekijäkouluille ja muutamiin muihin tärkeisiin vielä tarkemmin määrittelemättömiin kohteisiin.

Projekti on siis virallisesti nyt päättynyt, mutta hanke elää. Tuloksia tullaan hyödyntämään vielä monessa paikassa, joten pysykää kanavalla.

Ensi-iltaan kaksi yötä

Editointimylly käy nyt Impolan työhuoneella kuumana, Ympäristö eläväksi kuvaksi ensi-iltaan on vielä kaksi yötä ja puuhaa riittää. Materiaalia noin 180 lapselta ja nuorelta on 9 eri koulussa ja ryhmässä kertynyt kokolailla useimpia kymmeniä tunteja, mutta nyt raakaleikkausten jälkeen dokkarin pituus on tunti ja 20 minuuttia. Tästä nyt pitäisi leikata ainakin 50 minuuttia pois, jotta jutusta tulisi katsottava. 30 minuuttia on kyllä aika maksimi, mitä tämä juttu voi kestää.

Viikonloppuna sain 5 episodia pois päiväjärjestyksestä YEK episodia plus pari muuta juttua. Lauantaiaamuna työpöydällä oli 36 keskeneräistä editointityötä, nyt niitä on jäljellä enää 29. Editointilista vähenee sitten keskiviikkoaamuna 28, kun Ympäristö eläväksi kuvaksi on esitetty Kokemäen Seuratalolla kello 9:30 alkaen.

Editointipöydältä on syntynyt muuta episodi ja demo, jotka kestävät päivänvalon pieninä itsenäisinä juttuina ja tässäpä teille viikonlopun satoa.

Episodeja Kokemäenjoen rannoilta

Enäjärven koululla oli vesipäivä syyskuun alussa 2013. Editointipajapäiväkin oli, mutta jostain syystä tämän pienen episodin viimeistely jäi nyt tähän viikonloppuun saakka.

Pieni hauskanen episodi on myös Kukonharjan koulun Täst kantsii kuvata -episodi, johon koululaiset tekivät oman Kokemäenjokilaulun.

Harjavallan yläasteella tutkittiin, mitä Harjavallan ympäristö tarjoaa nuorille.

Eikä tätä Tulkkilan koulun vauhdikasta esittelyepisodiakaan pidä unohtaa.

Tuollaista vauhdikasta toimintaa on siis tarjolla tiivistettynä keskiviikkona, jahka nykyinen tunnin ja 20 minuutin raakaleikkaus saadaan tiivistettyä puolen tunnin dokumentiksi, mitä projektissa oikein tapahtuikaan lasten ja nuorten kuvaamina.

Ensi-ilta tulossa 28.5.2014 Kokemäellä

Ympäristö eläväksi kuvaksi -projektin dokumenttielokuvan ensi-esitys on Kokemäen Seuratalolla keskiviikkona 28.5.2014 kello 9:30. 

Noin puolen tunnin mittaisessa lyhytelokuvassa esitetään Kokemäenjoki Huittisista Poriin sellaisena kuin lapset ja nuoret sen löysivät 2013-2014.

Satakunnan Elävän Kuvan Keskus ry:n ympäristöpainotteisessa dokumenttiprojektissa tutkittiin Kokemäenjokilaakson ympäristöä lasten ja nuorten kuvaaminen syyskuusta 2013 toukokuuhun 2014. Mukana oli 190 lasta ja nuorta Kokemäenjoen varren oppilaitoksista Yhteistyössä hankkeessa oli Satakunnan ympäristökasvatusverkosto. Projektissa kehitettiin ympäristöalan asiantuntijoiden kanssa menetelmiä ympäristötietoisuuden lisäämiseksi mediakasvatuksellisin menetelmin. Samalla tuotettiin uutta oppimateriaalia alueen luonnosta ja arkipäivän kulttuurihistoriasta. Tilaisuudessa on mukana näiden töiden tekijöitä.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy, mutta toivomme, että jos tilaisuuden on tulossa isompi ryhmä, ilmoittakaa tulostanne, jotta tiedämme varautua järjestelyissä ja tarjoiluissa. Jos tulet mukaan yksin tai kaverin kanssa, niin aina on muutamalle uteliaalle tilaa.

Ensi-ilta viikolla julkaistaan myös pieniä demoja ja roiskeita YouTubessa, mutta varsinainen dokumentti sekä kesällä viimeisteltävä raportti jatkavat kulkuaan syksyllä 2014. DVD julkaistaan samoin syksyllä ja jaetaan osallistuville kouluille, mutta myös muualle. 

Elokuvaa esitellään kesällä ainakin SuomiAreenalla.

Osa töistä ja edisodeista lähtee ympäristöpainotteisiin elokuvakilpailuihin. Vaikka projekti siis päättyy toukokuun lopussa, hanke elää ja Kokemäellä kerrotaan myös hyviä uutisia tulevista hankkeista, joita tämä projekti on saanut alulleen.

Pakettia voi tilata omakustannehintaan esitettäväksi kouluihin ja muihin tilaisuuksiin, joten kannattaa pysyä kanavalla.

Tulkkilan koulun 3A

PERJANTAI 6.5.2014

Koulu alkoi kello 9:00. Ari Impola, partainen mies, tuli luokkaamme. Ari kertoi perusasiat kuvaamisesta ja dokumettielokuvaamisesta.

Me saimme kokeilla olla toimittajia, kuvaajia, äänittäjiä ja haastattelijoita. Me pidimme kuvaamisesta. Me teimme harjoituselokuvan.

Se kertoi meidän luokasta. Parhaiten mieleen jäi pelleily kameroilla ja mikillä.

MAANANTAI 9.5.2014

Ensimmäisenä asiantuntijat esittelivät itsensä meille ja kertoivat itsestään ja omasta työstään. Sitten lähdettiin kuvaamaan Käräjämäelle. Kun oltiin Käräjämäellä niin laitettiin kamat valmiiksi, ja aloitettiin kuvaamaan.

Leena Koivisto satakunnan museolta kertoi meille Käräjämäestä ja Kokemäen joesta. Kalaryhmä kalasti ja Jussi sai kaksi kalaa. Jussi katkasi kahden oppilaan siiman. Jussi oli Pyhäjärvi-instituutista. Jussi Aaltonen kertoi, että voimalaitos on karkottanut kaloja. Kalastus on täällä Kokemäellä vain harrastusmielistä.Kokemäellä pyydystetään yleensä siikaa ja nahkiaisia.

Tästä päivästä jäi mieleen kuumuus jota paettiin kahlaamalla.

 

Kirjoittanut: Aku Lehtinen

Vinkkejä antanut: Riku Lavonius  Lyydia Herrala ja Signe Semsugov

Toukokuun alussa

Ympäristö eläväksi kuvaksi hanke lähtee nyt toukokuussa loppusuoralle. Viimeisin blogimerkintä näyttää olevan tammikuusta, mutta tässä välissä on käyty Ulvilassa Vanhankylän koulussa 1. luokkalaisten kanssa ja Harjavallan yläasteella tutkittiin, mitä Harjavallan ympäristö tarjoaa nuorille. Yhdelle Kokemäen koululle on vielä pajapäivä tarjolla.

Ensi-iltapaikkakin on vaihtunut, ensi-ilta on Kokemäen Seuratalolla keskiviikkona 28.5.2014 kello 9:30 alkaen.

Hanke on edennyt talvikauden harvakseltaan eikä kunnollisia talvikuvia saatu lainkaan talteen, kun kunnon talvea ei ollut laisinkaan. Nyt toukokuussa tahti muuttuu tyystin, kun projektin elokuva menee editointipöydälle.

Vappuna kuultiin myös hyvä uutinen Karvianjoen tienoilta; Ahlaisten nuorisoseura ja Ahlaste tuupi sai käynnistettyä Karvianjoki-vesistön alajuoksu eläväksi kuvaksi -projektin Karhuseudulla. SEKK/MEKA TV on myös tässä hankkeessa saappaat savessa mukana, joten nyt Kokemäenjoen varrella kehitetyt menetelmät saavat hyvää jatkokehittelyä nyt Karvianjoella.

Huittisten editointipäivä

Huittisten 5B luokan editointipäivä oli jo joulukuussa, mutta juttua tästä tulee vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tässä oppilaiden rapsa päivästä ja kaksi demoa kuvauspäivistä. Yksi pikkujuttu tulee vielä myöhemmin näkyviin.

Editointipäivä

Maanantaina 9.12.13 aloitimme editoinnin. Teimme ryhmät ja jaoimme oppilaat niihin. Ryhmiä olivat pyöräilyeditointi, jokieditointi, musaryhmä ja toimittajaryhmä. 

Toimittajaryhmä sai tehtäväksi lähteä kuvauspaikalle jokirantaan. Jokirannassa haastateltiin opettajaa, kuvattiin kohtauksia ja kuvattiin myös lumisota. Jokainen sai kuvata vielä oman kohtauksen.  Kuvaukset suoritettuamme tulimme takaisin Sataedulle. 

Haastattelimme ryhmiä ja sitten kuvattiin kiitos kaikista ryhmistä. Kuvasimme myös jokaisesta ryhmästä työvaiheita. Musaryhmä oli saanut tehty noin 9 kappaletta. Osa kappaleista oli rauhallisia ja osa vähän menevämpiä. Pyöräilyryhmä editoi kuvaamiaan jokia ja jokiryhmä editoi kohtauksia, jotka tehtiin vedenpuhdistamolla. 

Pyöräilyryhmä sai editointivideon valmiiksi ja jokiryhmän editointivideo oli myös aika valmis. Katsoimme kaikki valmiit videot. Toimittajaryhmä ei saanut videoita valmiiksi. 

Ari ja Satu tekevät videon loppuun. Videon ensi-ilta on keväällä.  

Milja Kyrömäki, Frans Seppälä, Lotta Maine, Robert Silenko ja Sanni Lintunen

Kiitokset vielä Posivan asiantuntijoille Jyrki Liimataiselle ja Lauri Parviaiselle.

Huittisten kuvauspäivä 4.11.2013

Huittisten kuvauspäivästä on kulunut jo jokunen tovi, mutta nämä asiat eivät ole vielä vanhentuneet, kun editointipäiväkin on vielä edessä. Editointia ja uusia seikkailuita odotellessa tässä oppilaiden raporttia kuvauspäivästä.
  

TIHKUSADETTA JA JOKIJUTTUJA

Aloitimme aamulla kivikoululla. Ari ja Satu aloittivat kytkemällä muutamat kamerat Artturiin ja Riinan pyörään. Sitten polkupyöräryhmä lähti Arin perässä toiseen paikkaan ja me muut poljimme puhdistamon rantaan. Siellä tapasimme Laurin.

Lauri kertoi meille vedestä/joista. Saimme kysellä ja kuvausryhmä kuvasi sitä.

Satoi koko ajan, joten tuli nopeasti kylmä. Moni alkoi hypellä. Lauri kertoi muun muassa Huittisten jokien historiasta. Lauri testasi joen vettä ja katsoi jotain mittaustuloksia sellaisesta pienestä laitteesta. Tulosta emme muista…

Jokainen sai etsiä itseään kiinnostavat paikan/asian,  ja sitten kuvaaja Milja ja äänimiehet Sara J, Joona ja Ella tulivat kuvaamaan, kun kerroimme asiasta. Sanni ja Nea valitsivat joen pientareen, jossa oli paljon vihreää ja muualla oli ruskeaa, Lotta valitsi hauskan puun ja Frans ja Robert kävyn.

Kun ympärille katsoi, näki jos jonkunlaisia kameroita ja kuvaajia. Aaron ja Sara kiertelivät maanpintaa pitkin veden kestävän kameran kanssa. Sitten taas kuuntelimme, kun Lauri kertoi meille savesta.

Lopuksi vielä kuvasimme Kiitos-jutun ja Mitä opimme. Nea, Lotta ja Mia kertoivat kameralle, mitä olivat oppineet.

Nea Peltola ja Sanni Lintunen

KUVAUSRETKI PYÖRÄILLEN

Aamulla lähdimme kivikoulun pihasta puoli yhdeksältä. Ennen kuin lähdimme, Riinan pyörään asennettiin kamera. Artturille laitettiin Go Pro Hero 3. Meidän piti ottaa vedenkestävät kamerat, koska satoi vähän tihkua. 

Artturi, Riina, Miikka, Ari, Akseli ja Miko lähtivät Sammunjokea kohti. Yllättäen pysähdyimme kirjaston sillalle kuvaamaan. Sammunjoella näimme paloauton, jolla oli vilkut päällä. Onkohan se tullut Huittisten paloasemalta? Perillä kuvasimme kameroillamme siltaa ja sen alapuolta, jokea ja toisiamme. Sillan alla oli kuollut kalan raato. Törkimme sitä kepillä.

Seuraava kohteemme oli Leijonapuiston joki/silta. Riina ja hänen pyöränsä kuvailivat paljon. Myös Artturi kuvasi GO Pro Herollaan paljon. Miko kuvasi Riinan pyöräkameralla veden päällä. Miikka ja Akseli leikkivät hetken Leijonapuistossa.

Sitten ajoimme WPK:N rantaan kuvaamaan jokea. Miikka ja Akseli saapuivat vähän myöhässä, koska olivat leikkineet niin innokkaasti Leijonapuistossa. Artturi ja Riina olivat joella kuvaamassa taas innokkaasti. Akseli ja Miikka eivät ehtineet kuvata, kun oli jo aika lähteä seuraavaan paikkaan.

Artturi ohjasi meidät ”oikopolun” sillalle ja toisellekin sillalle. Siltojen alapuolelle ei päässyt. Sitten Riina ja Artturi saivat kuvata koko matkan koululle saakka. Artturi meni kuvaamaan vähän kaupunkia ja muut jatkoivat matkaansa SataEdulle. Artturi tuli meitä vastaan jäähallin sillalle. Hän oli nähnyt kylällä kaksi panssarivaunua. Sitten menimme samaa matkaa koululle asti. Olimme ihan uitettuja kissoja, kun palasimme koululle. 

Oli kiva päivä Arin kanssa!

Riina Alho ja Artturi Kiuru

Täällä vielä tutkija Lauri Parviaisen haastattelu, joka oli meillä asiantuntijana Posivasta.

LAURI PARVIAISEN HAASTATTELU

Miten olet päätynyt Posivalle?

Aloitin opiskelun lukiossa opiskelemalla luonnontiedettä, fysiikkaa ja biologiaa. Päädyin tämän jälkeen yliopistoon opiskelemaan kemiaa. Tulin kesätöihin Posivalle opiskelun jälkeen. Tällä hetkellä työskentelen äitiysloman sijaisena pohjavesiasioissa. 

Miksi loppusijoitus tehdään 400 metrin syvyyteen?

Loppusijoitus tehdään 400 metrin syvyyteen, koska siellä on hyvin hitaasti muuttuvat olosuhteet, pieni pohjaveden virtaus ja lisäksi kallio eristää ydinjätteen tehokkaasti elollisesta luonnosta.

Miten estetään radioaktiivisuuden tulemista pintaan?

Ydinjäte suljetaan kapseleihin, jotka estävät radioaktiivisten aineiden pääsyn pohjaveteen, kapselit eristetään pohjavedestä bentoniittisavella.

Miten bakteerit auttavat veden puhdistamiseen?

Bakteerit kuluttavat vedestä orgaanista ainesta ja vajoavat pohjaan, jolloin vesi puhdistuu.

Mitä tapahtuu, jos kaataa bensaa veteen?

Bensa on akuutisti myrkyllinen aine, joka on vahingollista eläimille, mutta pitkän ajan kuluttua se häviää vedestä haihtumisen ja bakteerien seurauksena,

Mikä on pahin saastuttaja, jonka voi heittää veteen? 

Radioaktiivisuutensa vuoksi ydinjäte voisi olla vaarallisin veteen joutuva aine

Kuinka kaukana olet tehnyt töitä? Entä työkaverisi?

Noormarkussa, mutta työkaverini ovat käyneet Grönlannissa,  jossa he ovat tutkineet jäätikön vaikutusta pohjaveteen.

Miksi näitä veteen liittyviä asioita pitää tutkia?

Jotta voidaan varmistua loppusijoituksen turvallisuudesta.

Haastattelijoina

Milja Kyrömäki, Lotta Maine, Robert Silenko ja Frans Hakasuo